Vanhan kansan sanonta kuuluu, että ”kynttilästä kevättä”. Talven selkä on taitettu ja kynttilänpäivä on merkkinä valon lisääntymisestä. Päivän jatkuminen on uskomattoman nopeaa ja pihalamppua ei ehdi juuri aamulla sytyttää, kun on jo valoisaa. En itse tykkää juuri pimeästä, mutta asuipa missä päin maailmaa tahansa on sen kanssa tultava toimeen. Pimeän talven vastapainoksi saamme ainakin Lapissa nauttia valosta vuorokauden ajasta riippumatta. Siihenkin on totuttava ja unen tarve saatava tyydytettyä. Lunta piisaa nyt sekä Etelä- että Pohjois-Suomessa ja kansalaiset pääsevät tuulettamaan päätänsä ladulle ja rinteisiin. Kannattaa nauttia Luojan antimista silloin, kun niitä on tarjolla. Ajaessani Ylläsjärveltä Äkäslompolon puolelle olivat maisemat häikäisevän kauniita! Auringon paisteessa olevat tykkypuut olivat kuin taideteoksia ja mikään niistä ei ollut samanlainen. Luojamme on antanut meille silmänruokaa kylliksi. Jotkut kehtaavat sanoa, että tämä kaikki on räjähdyksestä syntynyttä! Menepä katsomaan, millaista jälkeä syntyy räjähdyksestä. Huomaat, että jotakin on tuhoutunut. Jumalan luomistyöt kestävät arvostelun.
Korona ei meinaa hellittää, ei sitten millään. Jälleen on on viranomaisten taholta tullut uusia rajoituksia taudin leviämisen hillitsemiseksi. Mitähän, jos ottaisimme ne todesta ja noudattaisimme niitä. Ilokseni olen huomannut, että suusuojia pidetään varsinkin kaupoissa kiitettävästi. Suojan pitäminen on toisten huomioimista ja lähimmäisenrakkauden osoittamista. Pelkkä rukous taudin hiipumisesta ei riitä, vaan sen eteen on myös toimittava. Tänä aamuna luin Raamatusta Ensimmäisen aikakirjan kohdan, jossa sanottiin näin: ”Isaskarilaisia, jotka ymmärsivät mitä tilanne kulloinkin vaati ja mikä oli hyväksi Israelille,..” (12:33). Tarvitsemme kansakuntamme keskellä ja seurakunnissa henkilöitä, jotka ymmärtävät, mitä tilanne kulloinkin vaatii. He eivät saa aina ymmärrystä osakseen, mutta heidän on kuitenkin toimittava yhteisen edun nimissä. Talvilomasesonki alkaa juuri, ja monet pelkäävät sen vaikuttavan lisää tartuntoja.
Mikäli lomalaiset malttaisivat mielensä ja rajoittaisivat oleskelunsa luontoon ja loma-asuntoonsa, ei leviämisriskiä juuri olisi. Pakolliset kaupassakäynnit pitää tietysti hoitaa, mutta siinä ei kauan nokka tuhise, kun makkarat ja limsat on ostettu. Ikävä kyllä tämä ei kaikille riitä; pitää päästä bilettämään, pakko päästä! Niin siinä sitten käy, että ”pienessä sievässä” koronapallot lentää niin että korvissa suhisee. Eikä välttämättä tiedetä sitäkään, kenenkä vierestä herätään. Jumala suomalaisia ja myös ulkomaalaisia armahtakoon.
Epidemiat, työttömyydet ja muut vastoinkäymiset saattavat aiheuttaa meissä alakuloisuutta ja masennusta. On lohdullista, että Herra, joka on meidät luonut, tietää millaista tekoa me olemme. Ihmisen psyyke on rajallinen, vaikka se venyy joskus uskomattoman pitkälle. Voimme harjaannuttaa kärsivällisyyttämme kestämään koetuksia. Elämässä tulee eteen vastoinkäymisiä, joiden yli on mentävä. Jeesus sanoi kerran opetuslapsilleen: ”Vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne. Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka kulkee pimeässä, ei tiedä, minne on menossa. Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon lapsia.” (Joh.12:35-36) Evankeliumin valo on edelleen keskellämme. Sitä eivät mitkään maailman pandemiat tai ilmastonmuutokset saa heilahtamaan. On turvallista kulkea eteenpäin valon lapsena tietäen, että kaikki on loppujen lopuksi Jumalan kädessä. Hänen Sanassaan on lupaus: ”Mutta edes hiuskarva päästänne ei mene hukkaan.” (Luuk.21:18) Lohdullinen sananpaikka varsinkin tällaiselle kaljupäälle.
Mikäli sinulla on vielä sukset tallessa jossain nurkassa, niin kaiva ne esille ja lähde kokeilemaan millaisia elämyksiä voit kokea luonnossa. Voi sen tehdä tietysti ilman sivakoitakin, mikäli lenkkipolkuja on käytettävissä. Jos liikkumisesi on rajoitettua, pyydä jotakin tuttavaasi viemään sinut tuulettumaan. Eväitten nauttiminen nuotion ääressä hyvässä seurassa on terapiaa parhaimmillaan. Suosittelen!