"SINÄ OLET IHMINEN"

Ilpo Talka | 8.3.2019 19.20

Oikeastaan minun piti olla tänään matkalla Keski-Suomeen järjestyksenvalvojien kertauskurssille, mutta eilen illalla tuli viesti vastaavasta päivästä Pellossa, joten peruin menon. Yleensä lähden reissuun mielelläni, mutta nyt ei harmittanut yhtään. Olisi ollut pyryinen ajokeli. Jos ilmoitus Pellon kurssista olisi tullut tänään, olisin todennäköisesti ollut jo matkalla ja ”vähän” harmittanut. Otin tämän Taivaan Isän käytännöllisenä ohjauksena ja sain pitää ihanan vapaapäivän lueskellen. Tämän kirjoittamiseenkin jäi aikaa, aiemmasta kirjoituksesta onkin jo liian pitkä aika.

Joulusta on jo tovi, mutta palaan siihen hetkeksi. Minua on vaivannut, miksi lapsia pitää narrata joulupukilla? Eräs kirkassilmä kysyi ennen joulua, voiko joulupukilta pyytää muuta, kuin esineitä. Lapsi kärsi pahoista unista ja toivoi, että ne loppuisivat. Tyttö ajatteli, että jospa vaikka joulupukki voisi tehdä niistä lopun. Vastasin, että voit pyytää sitä iltarukouksessa Taivaan Isältä. ”Ai siltä voi pyytää sellaista”, vastasi lapsi. Jouluaattona meillä oli kaksi lapsiperhettä vierailemassa ja ”kläpejä” varten oli tilattu pukki, joka oli kylläkin vähän harvasanainen, mutta lahjojenjako sujui toisten autellessa. Pukin tehdessä poislähtöä tokaisi neljävuotias pojannassikka hänelle: ”Sinä olet ihminen.” Joulu-ukko meni vähän hämilleen ja kun ei muuta osannut, niin sipaisi hellästi poikaa poskelta. Ajattelin, että asian oivaltanut nuorimies aloittaa julistuksen heti vieraan poistuttua; ”Se oli ihminen!” Mutta ei, se jäi yhdeksi lauseeksi pojan ja pukin välille. Nyt pukkikin tietää olevansa vain ihminen ihmisten joukossa. 

Kun olin pikkupoika, vierailin joulupukkina isoäitini, setieni ja tätieni luona. Minulla oli turkki päällä ja tietysti se oli pitkä. Käytyäni riisumassa rooliasuni ja tultuani takaisin sisään he kertoivat kukkaruukun käyneen vierailulla. Yritin vakuuttaa sen olleen minä, mutta he eivät uskoneet! Kukkaruukku on kasvanut suuremmaksi ja toivottavasti jotakin on versonut sen sisältä iloksi muillekin. Meitä ei ole kutsuttu vetämään joulupukin, kukkaruukun, naurattajan eikä mitään muutakaan roolia, vaan olemaan ihmisiä. Jumala loi meidät miehiksi ja naisiksi, ihmisiksi. On vapauttavaa olla se mikä on; Jumalan rakastamana ja pelastamana.

Ethän lukijani kyllästy, jos toistelen pienten ihmisten lausahduksia. Vaarina niitä kuulee ja niihin ihastuu. Hain pojantyttäreni kerhosta ja istutin hänet auton etuistuimelle. Sehän oli kardinaalimunaus! Takana jalkotilassa olivat istuinta vasten nojallaan vaimoni ja minun sukset. Autossamme ei ole suksiluukkua, joten liikuntavälineet veivät luvattoman paljon tilaa. En voinut laittaa tyttöä taakse istumaan. Laitettuani kolmivuotiaan turvavyön kiinni, tämä totesi: ”Voi olla poliiseja liikenteessä!” Kerroin hänelle, miksi hän joutui etupenkille. Matkaa meille oli vain puoli kilometriä. Saavuttuamme mummolaan tyttö totesi: ”Aikuisena minä en koskaan laita lapsiani etupenkille!” Oppi oli mennyt perille ja olin tyytyväinen, että vaarin puutteista huolimatta kullanmurun periaatteet olivat säilyneet.

Arvostettu pääministerimme ilmoitti tänään hallituksen eroamisesta. Se jatkaa toimintaministeriönä uuden valtioneuvoston muodostumiseen asti. Raamatussa on kehotus rukoilla hallitusten ja esivallan puolesta. Edessä ovat pian eduskuntavaalit ja niiden jälkeen saa joku tehtäväkseen koota maalle hallituksen. Ei ole samantekevää, ketkä tulevat maatamme johtamaan. Sen tähden on syytä rukoilla sopivia miehiä ja naisia tehtäviin, joita ei millään muotoa voi sanoa helpoiksi. Kristilliset arvot eivät ole nykyisin kovin muodissa, mutta edelleenkin pitää paikkansa Jumalan Sana, jossa sanotaan: ”Vanhurskaus on kansalle kunniaksi, mutta synti on kansojen häpeä.” (Snl. 14:34)

 

Siunattua kevättalvea