Merinovillaa ja hellettä

Viime viikolla kyllästyin palelemiseen ja puin ylleni merinovillakerraston. Ai että oli ihanaa kokea lämmin kosketus iholla. Ei palellut. Nyt on pari päivää ollut sellaista hellettä, että on ihanaa pulahtaa välillä Tornionjokeen, jota myös Väyläksi kutsutaan. Jos alkukesästä oli kylmää, niin nyt on todellinen helle, ainakin suomalaisittain.

Teimme reilu kuukausi sitten tyttäremme perheen kanssa matkan Itävaltaan ja majoituimme siellä muutaman päivän ajan Zell am Seessä, joka on Alppien kupeessa. Teimme retkiä ympäristöön ja ihailin paikallisten bussikuskien ajotaitoa, kun he puikkelehtivat hädin tuskin bussin levyisessä tunnelissa peilejä rikkomatta. Hissistä katselin kahden kuorma-auton kohtaamista kapealla rinnetiellä. Toinen peruutti parisataa metriä tiukan mutkan ulkokaarteeseen, josta oli pudotusta alaspäin useampi sata metriä. Kävimme muutamissa vesivoimaloissa ja ei voi kuin ihmetellä sitä taitoa, jolla ne ovat tehdyt. Sata vuotta sitten ei ollut sellaisia koneita ja menetelmiä, mitä tänä päivänä.

Majoitustilat olivat hyvin siistejä ja näkee, että Itävallalle turismi on erittäin tärkeä tulonlähde. Muutaman yönseudun majoituimme entisen ”lapsenlikkamme” talossa, ja hän piti miehensä kanssa meistä hyvää huolta. Hänen 90-vuotias äitinsä oli valmistanut meille maittavan aterian, josta olimme kiitollisia.

Juhannusta vietimme helluntaiherätyksen kesäkonferenssissa Keuruulla. Ilahduttavaa oli nuorten suuri osuus kävijöistä. Yöllä kuului jonkin verran ääntä, mutta mieleeni on jäänyt erään vanhemman pariskunnan lausuma: ”Ehtiihän sitä kotona nukkua.” He olivat hyvillään siitä, että nuoriso oli mukana vaikka äänekkäämminkin. Olen koettanut pitää sen mielessäni. Juhlilla kastettiin 18 uskonsa tunnustanutta kristittyä. Siunausta heille. Jerusalemissa kasteen otti aikanaan yhtenä päivänä noin kolmetuhatta Jeesuksen seuraajaa, mikä merkitsi julistajille ja diakoneille melkoista vastuunkantoa. Kiitos heidän esimerkistään.

Viime viikolla pidimme paikallisessa puistossa musiikkipitoisen ulkoilmatilaisuuden. Päätteeksi tarjosimme vohvelikahvit. Meitä siunattiin tavattoman kauniilla säällä ja vastaanottavaisella yleisöllä. Pienet tekniset ongelmat eivät suuresti haitanneet tilaisuuden onnistumista. Olimme kiitollisia, kun saimme välittää pellolaisille ja ulkopaikkakuntalaisille evankeliumin ilosanomaa. Sanoma Jeesuksen sovitustyöstä ihmiskunnan puolesta on todellinen ilosanoma. Mainitsin saarnassani eilen, että Jumalan käskyt eivät ole meille taakka. Hänen Henkensä antaa meille voiman elää kristittynä maailmassa, joka ei ole kristillinen. Synnistä tulee taakka, joka näännyttää ihmisen. Kristus haluaa ottaa taakan pois. Anna Hänen tehdä se ja nautitaan kesästä.