Teimme matkan ulkomaille, ihan Ruotsiin asti. Asumme kilometrin päässä valtakunnan rajasta, mutta nyt päätimme tehdä vierailun pidemmän kaavan mukaan ja ajella ihan Tukholmaan asti. Minulla on erään ruotsalaisen huoltoasemaketjun kanta-asiakaskortti, jolla saimme Uumajasta kaksi hotelliyötä yhden hinnalla. Ihmettelimme, kun kaupungin kirkon pihalla oli maanantai-iltana suuri joukko ihmisiä. Uutisista selvisi, että kyseessä oli lento-onnettomuudessa kuolleiden laskuvarjohyppääjien muistohetki. Yhdeksän verrattain nuoren ihmisen menehtyminen puhutteli suurta osaa väestöstä. Elämän lanka voi katketa hyvin yllättävästi ja nopeasti.
Jatkoimme matkaa etelää kohden ja pysähdyimme ihastelemaan Härnosundin maakuntamuseon nähtävyyksiä. Siellä on ihana vanha kirkko ja talonpoikaisasuntoja. Onneksi en tiennyt, että paikkakunnalla on tietääkseni Ruotsin suurin automuseo. Aikaa olisi saattanut vierähtää paljon kauemmin. Illalla saavuimme Tukholman lähelle Bålstaan sukulaisten luo ja yövyimme heidän kesämökillään maaseudulla. Talo on kartanon entinen torppa ja sitä ympäröi ”paimenpoikalanka”. Ympäristössä on villisikoja ja lanka on niiden pelokkeeksi. Pieni pettymys oli, etten nähnyt yhtään sikaa ympäröivällä pellolla. En ole nähnyt niitä villeinä luonnossa. Vaimoni enolla riitti kovasti tarinaa erityisesti lapsuuden ja nuoruuden ajoilta. Yksi tapahtuma jäi erityisesti mieleen. Hänen isänsä oli suntio ja soitti myös joskus urkuja kirkossa. Kerran hän oli mennyt myöhään illalla kirkkoon harjoittelemaan ja samaan aikaan oli hautausmaalla käymässä joku kyläläinen. Tämä kertoi, että astuttuaan hautausmaan portista, hän oli kuullut taivaallista musiikkia!
Seuraavana iltana astuimme laivaan ja ihastelimme kannella auringonlaskua. Tukholma jäi taakse ja laiva suuntasi kohden Turkua. Viereisessä hytissä, jossa oli neljä petipaikkaa, yöpyi viisihenkinen perhe . Isä työnsi äitiä pyörätuolissa. Tarjosimme heidän käyttöönsä yläpetejämme, mutta he tyytyivät lainaamaan yhtä peittoa ja tyynyä. Yö oli kuulemma mennyt hyvin. Turussa emme voineet kirjautua aamulla vielä hotelliin, joten pienen miettimisen jälkeen suuntasimme Hämeenlinnaan. Taidemuseossa oli esillä Munsterhjelmin vaikuttavia teoksia. Toisessa rakennuksessa oli lisää muiden taiteilijoiden töitä. Yksi Jumalan lahja on maalata kauniita tauluja ja tehdä hyvää musiikkia. Olenko vanhanaikainen sanoessani, että ennen kauneutta arvostettiin enemmän? Kävimme Aulangolla patikoimassa ja näköalatornissa. Ihmettelin, kuinka entisaikaisilla välineillä on nosteltu raskaita kivipaaseja hyvin korkealle. Mikäli olisin joutunut vastaaviin rakennuspuuhiin, olisi Iiriksellä ollut illalla housupyykkiä!
Lähtiessämme lauantaiaamuna hotellista Turun kaupunkikierrokselle, edellämme käveli pariskunta. Vaimoni totesi, että tuossa kävelee niin kuin veljesi vaimonsa kanssa. Tarkasteltuani heitä tunnistin todella heidät. Yövyimme toisistamme tietämättä samassa hotellissa! He olivat juhlistamassa yhteistä 40 vuotta kestänyttä avioliittoaan. Patikoimme heidän kanssaan Luostarinmäen vanhaan kaupunkiin, jossa oli nähtävää. On Jumalan varjelus, että osa maamme historiasta on säilynyt jälkipolville näin konkreettisena. Kannattaa tutustua! Päivän kruunasi kylpylä ja yhteinen illallinen. Mietin, millainen tilastollinen mahdollisuus on tavata eri puolella Suomea asuva veljensä samassa hotellissa?
Vierailimme kotimatkalla tyttäremme perheen luona. Neljä poikaa pitävät vanhemmat virkeinä ja toimeliaina. Onneksi toiset isovanhemmat asuvat lähellä ja auttavat usein lastenhoidossa ja kyydityksissä. Isovanhempina oleminen ei ole yhdentekevää, sitä tulee hoitaa niin, että siitä jää kaunis muisto. Kävin kalassa vanhimman lapsenlapseni kanssa ja saimme kaksi isoa ahventa uistattelemalla. Rantasauna lämpesi ja uiminen maistui.
Matkan viimeisen yön vietimme anopin luona. Siellä oli todella iso palapeli työn alla. Askartelu pitää ajatukset virkeinä. Muistelemme matkaa kiitollisella mielellä. On kivaa olla matkalla ja vielä ihanampaa, että on koti jonne palata.
Sanonpa vielä, että matka meinasi peruuntua. Olin ennen reissua pyöräilemässä ja tulin pienelle sillalle. Käytin käsijarrua, jolloin pyörä lensi ympäri ja minä sen mukana. Onneksi oli kypärä päässä. Tällaisissa haavereissa on tullut neliraajahalvaantuneita ja jopa kuolemantapauksia on sattunut. Olen kiitollinen, että selvisin vähällä. Matka jatkuu, Jeesuksen ja tietysti muiden rakkaiden kanssa.
Siunattua syksyn aikaa.