Ennen joulun pyhiä päätin tehdä hyvän työn, mutta sainkin itselleni vahingon. Arkinen homma: päätin yllättää tyttäreni ja siivota hänen huoneensa.Eihän asia ole kummonen, mutta a) en ole mikään siivousihminen ja b) tyttöni on jo 20-vuotias. Hyvin meni, kunnes päätin kontaten luututa lattian. Rätti käteen ja tietysti listan reunat tarkasti. Siinä se vahinko sitten tapahtui: sain etusormeeni tikun. Tunsin heti, että se meni syvälle.
Tikku ei kuulu sormeen. Sitä tykytti ja pakotti heti. Urhea yritys saada tikku pois: sormeen puristusside ja koska tikun pää ei ollut näkyvissä, tekemään veitsellä viilto, että pääsisin tikkuun käsiksi. Urheus loppui, luovutin.
Mieleen muistui vuosien takaa samanlainen tapaus, jossa tikku jäi laastariin kiinni ja lähti sillä tavalla pois. Iho hylkii vierasesinettä, se koteloituu ajan myötä. Jäin siis odottamaan.
Ihmeellisesti tykytys lakkasi parin päivän päästä. Sormi ei enään ollut niin arkakaan. Mutta sormessa se tikku vielä oli. Luonto hoitanee tikun syvältä pintaan ja saan sen lopulta pois.
Meidän elämän tielle mahtuu jos jonkinlaista ”tikkua”. Osa pureutuu syvälle sisimpään – ja omatuntoa alkaa pakottamaan. Jonkin ajna kuluttua tunne helpottuu. Saatamme huijata itseä, että kaikki hyvin – mutta siellä sisimmässä tämä ”vierasesine” jäytää.
Ajan kans syyllisyys, katuminen, viha, synti (mikä se onkaan) alkaa nousta pintaan, iholle. Urheasti yritämme vältellä asian käsittelyä ja unohdamme sen välillä. Jumala haluaa kuitenkin, että olemme puhtaat ja taakoista vapaita. Kun oma urheus ei riitä,on syytä luovuttaa asia Jumalan hoidettavaksi. Myönnetään Hänelle että tuli tehtyä virhe, sattui syvälle ja lujaa. ”Ota sinä Isä tämä taakka pois, Jeesuksen nimessä”.
Ai se tikku – se lähti pois. Ajan kans tikun pää tuli pintaan. Se oli taas kipeä ja muistutus, että vapautuksen aika on lähellä. Hiukan pihkavoidetta ja laastari, ja se se lähti pois.
Fil 2: 12-16
Gal 6: 9
Teksti Tuijan kynästä.