Kuluneena talvena autoilin rakkaani kanssa Etelä-Suomessa. Kävimme tervehtimässä tyttäreni perhettä. Kuinka ollakaan, vietyäni lapsenlapseni harrastusten pariin ja palatessani majapaikkaan tien varressa tolpan nokassa välähti. Ymmärsin, että sain muistutuksen tottelemattomuudestani liikenteessä. Harmitti, mutta minkäs teet, käynyt mikä käynyt. Ajattelin sen jälkeen, että pitää ajaa varovaisemmin.
Köröttelimme kotiin palatessa rekan perässä Pihtiputaan kohdalla kun taas välähti! Harmitti, harmitti. Elämän ja kulkemisen oli kuitenkin jatkuttava. Koettelee, vaan ei hylkää Herra. Ajattelin, että nyt ei parane ottaa sakkoja, tai kortti lähtee hyllylle. Terästäydy Ilpo!
Kotiuduttuani ajelin eräänä iltapäivänä Pohjoisen suunnasta kohti Pelloa ja mitä lienen ajatellut, kun en hiljentänyt rajoituksen kohdalla ja jälleen minusta ja autostani otettiin kuva! Olimme siis ilmeisen suosittuja niinä viikkoina. Kolmannen kerran harmitti, harmitti ja harmitti. Olin varma, että puhutteluun lähden ja kenties menetän määräajaksi ajokorttini. Puolustuksekseni sanon, että siihen astiset nopeusrajoitusten rikkomisesta johtuneet sakkoni olivat mahtuneet yhden käden sormiin. Kortti minulla on ollut 45 vuoden ajan ja ajokilometrejä takana noin kaksi miljoonaa. Nyt minulla oli välähtänyt kamera parin viikon sisällä kolme kertaa! Tunsin itseni surkeaksi kuskiksi ja ihmiseksi.
Odotin viranomaisten postia ja sitä ei vain kuulunut. Odottavan aika on pitkä. Nyt olen jo luovuttanut; kirjettä tai kirjeitä ei ole tullut. Ehkä ylitys oli sen verran pieni, etten saanut edes muistutusta tai sitten rekisteristä ei saanut selvää. Tulee mieleen laulun sanat: ”Oi tällaista Hän rakastaa ja tällaisen Hän pelastaa. Oi, ihmettä, tällaista saapui Hän auttamaan armahtamaan.” (HL 280) Koetetaan totella tieliikenne- ja muitakin lakeja ja käytetään vakionopeudensäädintä, niin vältytään turhilta harmeilta ja rahanmenoilta. Syyllisyytenkään on turha jäädä piehtaroimaan, anteeksiantamus koskee myös liikennerikkomuksia.
Kerronpa autoilun tiimoilta vielä pari juttua. Istuessani reipas 20 vuotta sitten iäkkäiden tuttavieni mersun kyydissä ihmettelin heidä etuistuimillaan olleita lampaantaljoja. Ajattelin, että kaikkea sitä ihmiset viitsivät pitää. Turhaa krääsää! Nyt meillä on etuistuimissa mustat lampaantaljat ja ai että niillä on ihana istua. Pakkasella lämpö vastaa takamukseen heti istuutuessa. Näin maailma muuttuu Eskoseni. Nyt taljat ovat odottamassa ensi syksynä odottavaa käyttöönottoa. Ymmärrän paremmin sitä vanhaa pariskuntaa…
Ja vielä ratin takaa jotain. Hiljattain sateli reippaasti lunta ja tiedät, millaiselta uusi lumi saa tien varret ja ojat näyttämään. Tien reunaa ja ojia on erittäin vaikea havaita ja kaikki näyttää tasaiselta. Lähdin eräänä aamuna jostain liikkeen pihasta ja aikomuksenani oli ajaa päätielle. Mitä lienee päässäni tapahtunut, mutta oikaisin ojan kautta ja keulassa kuului ikävä räsähdys. Pysäytin auton siihen, että perä säästyisi vaurioilta. En päässyt eteen enkä taakse ja niinpä pyysin lähellä ollut kauhakuormaajan kuljettajaa auttamaan. Hän veti autoni sivuttain liittymään. Harmitti. Voimassa ollut kaskovakuutus lohdutti aika paljon. Eräs kollegani kysyi, mitä teit, kun et voinut ”kirvata”? Vastasin sanoneeni, että ”elämässä tapahtuu tällaista”. Kulkuneuvo on nyt korjattavana ja sain sijaisauton tilalle. Jos elämämme on pelkkää päivänpaistetta, se on aika yksitoikkoista. Meidän on hyvä muistaa, että on meitä suurempi Persoona, joka seuraa elämäämme ja tahtoo auttaa meitä. Minun pitää olla entistä tarkempi ojien ja liikennerajoitusten suhteen.
Voisiko kaiken edellä kertomani takana olla vanheneminen? Tarkkaavaisuus herpaantuu ja reaktionopeus hidastuu. Tulee vaivoja…
Nou hätä! Herra sanoo Jesajan kirjassa: ”Vanhuuteenne asti minä olen sama, vielä harmaantuneinakin minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan.” (46:4) Lupaus ei ulotu vain ikääntymiseen, vaan siitä eteenkin päin. Iankaikkisuuteen asti. Tämä autoiluun painottunut tekstini on hyvä lopettaa Psalmin sanoihin: ”Anna tiesi Herran haltuun ja luota Häneen, niin Hän sen tekee.” (36:5)