Luin kesäkuussa Helsingin Sanomista juttua ihmisten juhannuksenvietosta. Artikkelissa toimittaja mainitsi juhannuksen siirtyneen vakiintuneelta paikaltaan (Johanneksen päivä 24.6.) lähimmäksi viikonlopuksi 50-luvulla. Ajattelin, että nyt meni pahasti pieleen. Muistan, kuinka lapsuudessani juhannus oli aina 24.6., siis vaihtelevina viikonpäivinä. Tämän vuoksi ihmisille tuli joskus hyvin pitkiä vapaita. Katsoin googlesta juhannuksen ajankohtaa ja sielläkin kerrottiin sen vaihtuneen 50-luvulla. Joku oli kommentoinut asiaa netissä ja totesi Wikipedian olevan väärässä. Kommentoija muisti, kuinka 70-luvulla lapsuudessa juhannus oli vielä entisellä paikallaan!
Yritin tavoittaa Hesarin toimittajia, mutta heillä oli jotakin muuta puuhaa enkä saanut ketään puhelimeen. He olisivat saaneet valistuneelta lukijalta palautetta faktojen tarkistamisesta. Mietin, keneltä saan tukea omalle mielipiteelleni. Ev.lut.kirkko! Sielläpä ne ainakin tietävät. Katsoin kirkkohallituksen numeron ja esitin kysymykseni. Virkailija etsi hyllystä Pentti Lempiäisen kirjan ”Pyhät ajat”, jossa kerrottiin keskikesän juhlan siirtyneen viikonlopulle vuonna 1955. Kuinka saattoikaan lahjakas kirjailija noin erehtyä! Keneltä kysyä seuraavaksi? Almanakka! Soitin almanakkaan, jonka työntekijä muisteli ajankohdan siirtyneen 50-luvulla. Ei voi olla totta, että ihmiset muistavat näin väärin asioita! Almanakasta kehotettiin etsimään tietoa almanakka.fi-sivustolta.
Ennen katselemistani päätin kuitenkin soittaa vielä SAK:hon, hehän olivat osallisia neuvotteluihin, joissa ajankohdasta päätettiin. Järjestön virkailija koetti saada kiinni henkilön, joka asiasta jotain tietäisi. Juuri siihen ”hätään” ei sellaista löytynyt, eikä kirjoistakaan ollut apua. Hän lupasi palata asiaan soittamalla minulle. Odotin saavani varmasti omalle mielipiteelleni vahvistuksen! Puhelua odotellessani aloin internetissä käydä lävitse almanakkojen vuosikertoja aloittamalla 70-luvun lopusta ja siirtyen siitä ajassa taaksepäin. Tuli 70-luvun alku, jolloin muutos olisi mielestäni pitänyt tapahtua, mutta niin vain juhannus oli viikonloppuna. Menin 60-luvun puolelle ja edelleen sama juttu. Nyt en kuitenkaan epäillyt, että almanakka olisi väärässä. Selasin allakoita vuoteen 54 saakka, jolloin aatto oli 23.6. ja juhannuspäivä (Johannes Kastajan päivä) 24.6. Seuraavana vuonna eli 1955 vietettiin juhannusta viikonloppuna. SAK:sta soitettiin ja kerroin seikkailustani. Soittajalla riitti huumorintajua.
Miksi tämän kerroin? Tarina hävetti, opetti ja huvitti. Opetus oli se, että saatamme muistaa jonkin asian täysin väärin. Sen vuoksi on parempi antaa periksi ja tarkistaa asia kaikessa hiljaisuudessa. Onneksi olin yksin enkä väittelemässä ihmisjoukon edessä itsestään selvästä asiasta. Mieleeni tuli Raamatun Sananlaskujen kohta, joka vanhemmassa käännöksessa kuuluu ”Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa.” (3:7) Olen mielenkiinnosta kysellyt tuttaviltani heidän mielipidettään juhannuksen ajankohdasta. Ani harva on tiennyt oikein ja joku väitti siirron tapahtuneen varmasti 70- tai 80-luvulla. Muistot ovat kullanneet juhannukset pitkiksi! Olen huvittanut perusteellisuudellani sekä toisia että itseäni. Jos opimme nauramaan itsellemme, meillä on ilonaiheita riittämiin.
Vielä yksi juttu. Olimme muutama päivä sitten menneet jo ”yöpuulle”. Puolisoni katseli vielä lapsiltamme saatuja viestejä. Hän halusi näyttää minulle yhtä videota ja pyysin häntä laittamaan ääntä kovemmalle. Vaimoni lisäsi volyymiä enkä kuullut vieläkään. Hän ihmetteli, kuinka huonoksi kuuloni on mennyt ja lisäsi ääntä. ”En vieläkään kuule”, sanoin. Silloin armaani huomasi korvissaan olevat kuulokkeet ja pyysi nöyrästi anteeksi. Nauroimme lahjakkaasti ja nauruhan tunnetusti pidentää ikää. Jää nähtäväksi.
Elokuu kääntyy loppupuolelle ja pohjoisesta tuulee tänään kylmästi. Meillä on ollut kaunis ja lämmin kesä. Jossain päin Eurooppaa on kärsitty jopa tukahduttavasta helteestä. Toisaalta rankkasateet ovat aiheuttaneet yllättäviä tulvia ja menetyksiä. Korona ei ota laantuakseen ja joissain maissa ihmiset ja varsinkin hoitohenkilökunta on helisemässä sen kanssa. Ilmastonmuutos on totta. Kaikki tämä saa ihmiset kyselemään, mikä maanpiiriä kohtaa? Raamattu antaa siihen vastauksen: ”Silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella. Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” (Luuk.21:26-28, 1938 käännös)
Rohkene katsoa ja uskoa Häneen, joka on kantanut kaikki syntimme ja virheemme ristinpuulla. Kaikki on loppujen lopuksi Jumalamme kädessä. Siunausta sinulle.