Haluan kertoa erään lääkärin työpäivästä.
Tämä lääkäri oli siitä erikoinen, että hän sai opit oikein erikois- lääketieteellisessä. Oikeaa korkeakouluoppia. Hänen opintiensä oli siitäkin erikoinen, että hänellä oli vain yksi opettaja. Yksityisoppilaana hän sai kaiken sen tiedon ja viisauden käytännän työhön.
Vaikka hän oli alansa paras, ei hän hakeutunut yksityisvastaanotolle töihin eikä yliopisto- tai keskussairaala palkoille. Hän halusi tehdä työtä maanläheisesti, terveyskeskus tasolla.
Ja jotta jatkokin olisi tavanomaisesta poikkeava, hänen kirjoittamiaan reseptejä ei kukaan toinen pystynyt määräämään. Lääkärin nimi oli Jeesus.
Hänen työpäivänsä alkoi heti vaativalla tapauksella. Iso joukko ystäviä toivat vastaanotolle miehen, joka oli halvaantunut. Neurologiset ja sisätautiset opit olivat tarpeen. Mitä lääkäri kuitenkin ensitöikseen teki? Hän sanoi miehelle ” Ole rohkealla mielellä, poikani”. Kun lääkäri oli saanut potilaan huomion, oli reseptin vuoro. ”Nouse, ota vuoteesi”. Lääke tepsi heti : mies nousi ja lähti kotiin. Arvata saattaa, että osa toisista potilaista oli kiitollisia ihmeestä, mutta osa koki vallan pelkoa tällaisen ihmeparantumisen edessä.
Onneksi seuraavaksi lääkärillä oli ajanvarauslistalla neuvottelu. Vaikka porukkaa oli palaverissa paljon, keskustelu oli syvällistä. Käytiin läpi ammatin perustarkoitusta ja hoitamisessa laupeuden tarpeellisuuttakin.
Seuraavaksi lääkärin listalla oli käydä tarkistamassa vainaja, eräs tyttö oli kuollut. Vaikeasti loukkaantuneet tarvitsevat kiireellistä ensiapua, mutta kuolleella ei ole enää kiirettä. Vainajan isä oli paikalla ja toivoi lääkäriltä vielä ihmettä.
Matkalla ruumishuoneelle lääkärin matkan käytävällä keskeytti eräs naispotilas. Hänellä oli ollut gynekologinen vaiva jo 12 vuotta ja nyt oli tullut ns. ”mitta täyteen”. Apua oli saatava ja vaiva lääkärin tietoon – vaikka sitten näin epävirallisesti käytävällä. Nainen nimittäin tiesi, että tämä lääkäri on tosi hyvä ja antanut avun monille sairaille. Nainenkin sai avun. Reseptissä luki ”Usko”. Lääkäri lisäsi vielä sanallisesti: ” Tyttäreni, ole rohkealla mielellä”. Nainen parantui.
Ruumishuoneelle päästyään lääkäri alkoi tarkistaa tyttöä ja huomasi, että elonmerkkejä oli. Lääkäri tarttui tyttöä kädestä kiinni ja tyttö nousi. Nekin jotka nauroivat, joutuivat kuulemaan sillä seudulla tästä ihmeellisestä tapauksesta.
Takaisin huoneeseensa päästyään lääkäri joutui silmälääkärin rooliin. Kaksi seuraavaa potilasta olivat sokeita. He olivat täysin epätoivoisia ja kokivat, että armahdusta ei tule mistään. Lääkäri oli luottavainen ammattitaitoonsa ja potilaat uskoivat hänen kykenevän parantamaan heidät. Lääkäri tutki heidän silmänsä. Hän kosketti niitä. Heidän silmänsä aukenivat. Lääkäri määräsi tutun reseptin kotiin vietäväksi: ” Uskonne mukaan”.
Viimeisen ajan lääkärin vastaanotolle oli saanut mykkä miespotilas. Neurologisten oireiden lisäksi lääkäri tunnisti miehen sairastavan vaikeaa psyykkistä sairautta. Lääke vaivaan vaati erikoisreseptin, jonka lääkäri valtuuksillaan kykeni määräämään.
Työpäivän päätteeksi oli varattu lääkärille omaa paperiaikaa. Hän muisteli kotialueensa asukkaiden sairauksia ja lääkärin tuli sääli. Lääkäri näki ihmisten olevan nääntymässä vaivoihinsa ja hukassa ilman lääkäripalveluja. Lääketieteen kandeja oli ollut koko päivän hänen kanssaan ja heitä hän rohkaisi opinnoissaan. Sairaita on paljon, mutta työmiehiä vähän.
Lopuksi lääkäri muistutti tulevia kollegojaan lääkärin valasta. ” Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat”.
Tälläinen lääkäri oli Jeesus.
Tämän lääkärin työpäivän voitte lukea tarkemmin Pyhästä Raamatusta, Matt 9:1-38
Tekstin kirjoitti Tuija